Millainen oppija olen?

Vai että kinesteettinen oppiminen vain 30%? Uskon sen todellisuudessa olevan paljon korkeampi, mutta visuaalisuus on vahvasti mukana: en pysty ymmärtämään asioita pelkästään tekstin kautta, tarvitsen visuaalista demonstrointia vähintään kuvien avulla, mieluiten videon. Mutta kaikkein parhain tapa itselleni oppia on tehdä fyysisesti. Kokeilla, kompuroida, epäonnistua ja oppia siitä. Ihme kyllä, epäonnistuessa opit jäävät parhaiten mieleen… Kaikki pitää oppia kantapään kautta. Tai eihän se mikään ihme ole; tarpeeksi monta kertaa kun juoksee päin seinää, alkaa muistaa oikeaa reittiä.

Jotta pääsen oppimaan nopeasti ja tehokkaasti, tarvitsen mentorin – jonkun, jolta kysyä, kun tulee kysyttävää. Yksin tarpoessani rämeikössä opin kyllä, mutta motivaatio puute ja turhautumiset ovat suuri este minkään aikaiseksi saamiseksi. Etähommat ovat siis lähes kidutusta itselle. Mahdollisimman paljon pyrin oppimaan itsenäisesti, jopa ärsyyntymiseen saakka, mutta kun ylitsepääsemätön jumi tulee vastaan, on kultaa kysyä opettajalta / koulutoverilta ja saada vastaus, saada selitys miksi, jotta vastauksen ymmärtää.

”Kun ymmärrän, mistä on kyse, osaan painaa opin mieleeni”

… Mistä aasinsilta toiselle pointille: Itselle on myös tärkeää päästä keskustelemaan asioista. Omistan inhottavan tavan ajatella mustavalkoisesti, johon kuuluu myös aina silloin tällöin (= liian usein) vaikeus ymmärtää, mitä minulle selitetään. Tämänkin vuoksi koen tärkeäksi, että minulla on mentori, oli se sitten opettaja, opiskelutoveri taikka osaavampi ystävä, joka jaksaa vääntää rautalankaa. Kun ymmärrän, mistä on kyse, osaan painaa opin mieleeni.

Jos en tiedä, mitä teen ja MIKSI, on hyvin pieni mahdollisuus, että asia jää mieleeni, koska en pohjimmiltani ymmärrä mitä olen tekemässä. Huono opettaja on sellainen, joka suuttuu kun kysytään, joka menettää hermonsa joutuessaan selittämään asiaa useampaan kertaan. Se aiheuttaa pelkoa kysellä, jos ei tiedä taikka ole varma jostain, mikä tapa mahdollisesti viedään työelämään. Puhun siis kokemuksesta. Ei huolta, nykyään uskallan 90% ajasta kysellä jos en ole varma menettelytavoista, mutta jestas siihen oli vaikeus päästä vuosien epäpätevien opettajien ja pomojen vuoksi. No, varsinkin pomojen oma syy, kun työt menivät suoraan sanottua persiilleen… Älä suutu siitä, että työntekijäsi haluaa olla varma mitä on tekemässä! Ihan työpaikan hyväksi sitä kysellään, ei pomoa kiusatakseen.

Huhhuh, sehän nostatti tunteita… Eli aikaisemman kappaleen aihe oli mahdollisuudesta keskustella opittavista asioista, joten luonnollisesti tässä vaiheessa muistiinpanot tulevat mukaan kuvaan. Vaikka en välttämättä vilkaise niitä enää toiseen kertaan, on tarpeen tullen muistiinpanoihin selitetty opitut asiat niin, että ne itse ymmärrän, jos vaikka myöhemmin pitää varmistaa, mistä nyt olikaan kyse.

Visuaalinen oppija… No sen kyllä myönnän, että visuaalisuuteni toimii niin, että muistan missä kohtaa sivussa tietyt asiat ovat! … mutta näiden osuuksien sisällöstä minulla ei sitten ole mitään muistikuvaa.